Kuka määrittelee joutomaan? Miten paikan arvo lasketaan? Kaupungissa joutomaiksi ovat muodostuneet metsät ja rakentamattomat alueet asutuksen ympäristössä. Metsätaloudessa joutomaaksi määritellään alue, jonka puutuotannollinen arvo on vähäpätöinen.
Helsingin yleiskaavasta käydyssä keskustelussa joutomaaksi nimeämällä on pyritty perustelemaan tarvetta muutokseen. Ottamalla alueelta sen arvo pois, kuvastetaan sen merkityksettömyyttä, joutavanpäiväisyyttä, hukkatilaa.
Keskuspuisto. Vartiosaari. Entäpä jos joutomaa onkin paikka, jossa mieli voi olla jouten? Paikka, jossa voi hetkeksi irrottautua tiukkaan kurin ja järjestykseen puristetun kaupunkiympäristön vallasta.
Joutomailla, niin luonnontilaisissa kuin rakennetuissakin, näkyy ajan jälki. Menneisyyden kerrostumat syventävät paikan kokemusta ja liittävät meidät osaksi historiaa. Muokkaamalla Keskuspuiston kaltaisia vapaita alueita rakennetaan todellista joutomaata. Tilaa, joka ei tarkoita yhtään mitään.
Joutomaa-sivustolla taiteilijat ja tutkijat tuovat esille näkemyksiään monimuotoisemman kaupunkiympäristön, joutomaiden ja lähiöluonnon rikkauksien puolesta. Sivustolla taiteilijat ja tutkijat tuovat esille näkemyksiään monimuotoisemman kaupunkiympäristön, joutomaiden ja lähiöluonnon rikkauksien puolesta. Joutomaa.net on työkalu lähiympäristön löytämiseen ja kehoitus avata silmät.
Astu pois asfaltilta – tervetuloa joutomaalle.
Metsä on luontoa. Alue on luontoa. Kulkija on luontoa. Suunnittelija on tietämättään luontoa ja tietä vailla. Hän on eksynyt, koska hänen maailmansa on liian suuri hänen ruumiilleen, ja nyt hänellä ei ole sen enempää teitä kuin paikkoja. Kun paikkoja ei ole, hän ei osaa arvostaa muiden paikkoja, ja kun hänellä ei ole tietä, hän haluaa rakentaa niitä, päästäkseen jonnekin,
päästäkseen pois.*
*Pauline Von Bonsdorff,
Tapauksen opetus s. 15. Ympäristöestetiikan polkuja
(International Institute of Applied Esthetics 1996)