Metsien merkityksestä ihmisille on kirjoitettu paljon. Kaupungeissa sijaitsevat metsät ovat kuitenkin suhteessa pinta-alaansa nähden vielä paljon keskimääräistä tärkeämpiä, monestakin eri syystä.
Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että metsissä liikkumisella on merkittävä myönteinen vaikutus ihmisten terveyteen. Kyse ei ole vain kaikenlaisen liikunnan tuottamista, sinänsä kiistattomista terveydellisistä hyödyistä. Luonnossa liikkumisella on myös tietty mieltä rauhoittava ja tyynnyttävä vaikutus, joka näkyy tutkimuksissa muun muassa verenpaineen laskuna ja yleisen stressitilan hellittämisenä. Japanin kielessä terveydellisistä syistä tapahtuvalla metsissä liikkumisella on oma terminsä: shinrin-yoku eli kirjaimellisesti käännettynä ”kylpy metsässä”.
Suurien kaupunkien elämä on paljon kiireisempää ja hektisempää kuin elämä pikkukaupungeissa, kylissä tai yksinäisissä maalaistaloissa. Kaupunkien yleinen melutaso on korkeampi. Tästä syystä juuri suurien kaupunkien asukkaat varmaankin tarvitsevat metsien rauhoittavaa vaikutusta kipeämmin kuin muut ihmiset. Kaupungeissa lähes kaikkialle tunkeutuvan liikennemelun takia suhteellisen suuret kaupunkimetsät ovat erityisen arvokkaita kaupunkilaisten terveyden kannalta. Harvan puiston tai pienen metsän puusto ei vielä kykene vaimentamaan liikenteen melua tehokkaasti. Mutta vähän suuremman kaupunkimetsän keskellä suhteellisen heikkokin tuuli kykenee jo hukuttamaan liikenteen hälyn puiden huminan alle.
Koska suurissa kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin pienissä kylissä, kustakin kaupunkimetsän hehtaarista on vuoden mittaan iloa paljon useammille ihmisille kuin syrjäisemmillä seuduilla sijaitsevista suojelualueista. Monien hienojen mutta kaukana asutuksesta sijaitsevien suojelualueiden vuotuiset kävijämäärät ovat usein kovin vaatimattomat. Helsingin Keskuspuiston vuotuisia kävijämääriä ei ole mahdollista tilastoida, mutta on todennäköistä että suurin osa pääkaupunkiseudun asukkaista vierailee vuosittain tai lähes vuosittain ainakin jossakin Keskuspuiston osassa. Kohtuullisen iso osa helsinkiläisistä käy Keskuspuistossa kymmeniä ja jotkut jopa satoja kertoja vuodessa. Jos asiaa koskevien tilastojen laatiminen olisi mahdollista, Helsingin Keskuspuisto olisi varmaankin Suomen ylivoimaisesti vierailluin virkistys- tai matkakohde. Sen vuotuiset kävijämäärät olisivat epäilemättä vielä aivan toista suuruusluokkaa kuin esimerkiksi Suomenlinnalla tai Korkeasaarella.
Kaupunkimetsillä voi pitkän päälle olla myös muita tärkeitä merkityksiä. Koska kaupunkimetsien virkistyskäyttöön liittyvä arvo on poikkeuksellisen suuri, niitä ei tarvitse kohdella talousmetsinä. Toisaalta kaupunkimetsissä ei myöskään tarvitse noudattaa kaikkia perinteisen luonnonsuojelun konventioita, vaan niitä voidaan harventaa sen verran kuin mikä on juuri virkistyskäytön kannalta tarkoituksenmukaisinta. Näiden kahden tekijän yhdistelmän ansiosta lukuisat kaupunkimetsien puut saavat varttua hiukan nopeutetussa aikataulussa uljaiksi jättiläisiksi.
Esimerkiksi Helsingin kaupunkimetsät alkavat jo olla täynnä erittäin vaikuttavia puuyksilöitä. Pääkaupunkiseudulta poistuessaan joutuu nykyään menemään Venäjälle, Eestiin tai Lapin kansallispuistoihin asti ennen kuin vastaan tulee seuraava samankokoinen, yhtä paljon vanhoja ja järeitä puita sisältävä metsäalue. Suomen kuutiomääriltään suurimmat puut kasvavat nykyään kaikki kaupunkimetsissä ja kaupunkimetsien ennuste on varsin hyvä. Kaupunkimetsiemme puusto on hyvin todennäköisesti viidenkymmenen vuoden päästä vielä ratkaisevasti uljaampaa kuin nykyään, puhumattakaan siitä, miltä se voi näyttää sadan tai kahdensadan vuoden päästä.
Tämä kaikki on tärkeää aikana, jolloin meidän täytyy etsiä uusia metsätalouden ja metsänhoidon malleja. Malleja, jotka hakevat uudenlaisia kompromisseja metsien taloudellisen tuoton ja virkistyskäytön, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen sekä ilmastonmuutoksen torjunnan eli käytännössä hiilen varastoinnin ja bioenergian tuotannon välillä. Juuri kaupunkimetsät saattavat yhä useammin näyttää meille, miten paljon erilaisia vaihtoehtoja perinteisen avohakkuumallin ja tiukan luonnonsuojelun väliin mahtuu.
Kaupunkien ulkopuolella on pääsääntöisesti ollut vain suojelualueita ja talousmetsiä, joissa on sovellettu hyvin suoraviivaisesti yhtä ja samaa mallia valtavan suurilla alueilla. Kaupunkimetsät ovat jotakin aivan muuta. Koska melkein kaikki suomalaiset vierailevat ainakin toisinaan kaupungeissa sijaitsevissa metsissä, ne ovat tärkeitä vaihtoehtoisten metsänhoidon mallien näyteikkunoita. Niiden kautta ihmiset näkevät, millaisia kaikki Suomen metsät voisivat olla ja millaisia puita niissä voisi kasvaa, myös silloin kun kyse ei ole suojelualueista vaan metsiä käytetään myös rahallista voittoa tuottavina talousmetsinä.
Risto Isomäki, kirjailija