Suurin osa taiteellista tuotantoani käsittelee metsien merkitystä. Olen kasvanut kaupungissa, ja kaupunkimetsistä on luontosuhteenikin saanut alkunsa. Lapselle metsään tutustumiseen riittää pienikin alue. Tärkeintä on paikan luonne. Istutukset voivat olla samalla tavalla kauniita, kuin arkkitehtuuri. Niitä voi analysoida ja arvioida. Mutta luonto, joka ei ole ihmisen suunnittelema, on jotain aivan muuta. Se on intensiivistä ja salaperäistä. Sitä ei voi hallita käsittein. Se yllättää.
Hoitamattomien metsäalueiden epämääräisyys voi jollekin olla likaista ja pelottavaa. Minulle sellaisesta on muodostunut osa identiteettiä ja perusta luovalle ajattelulle. Kun sinne menen, en koskaan voi tietää mitä mukaani tarttuu. Joku oivallus, kenties uusi polku.
Luonnon tasapainoa, ja samalla myös tulevaisuuttamme, uhkaa kaksi merkittävää tekijää: ilmaston lämpeneminen ja monimuotoisuuden katoaminen. Luontoa ei opi arvostamaan faktatiedolla ja tilastoilla, siihen on kasvettava, se on koettava. Jokainen kaistale kaupunkiluontoa on kasvattajana ensiarvoisen tärkeä.
Kaavoittajat ja päättäjät tuntevat hyvin huonosti alueet, joiden kohtalosta ne määräävät. Tällä Viisi pikseliä -valokuvasarjalla olen pyrkinyt kertomaan yhden tuhotuksi kaavaillun alueen tarinan. Säätelemättömien alueiden häviäminen kaupungeista olisi mielikuvitusta köyhdyttävää ja pelottavaa.
Sanni Seppo, valokuvataiteilija
”Yhteiskuntamme määritellään viime kädessä,
ei vain sen mukaan mitä luomme, vaan myös sen mukaan mitä kieltäydymme tuhoamasta.”
John C. Sawhill,
New Yorkin Yliopiston taloustieteen professori
Taustaa
Helsingin uusi yleiskaava tuhoaa merkittävällä tavalla kaupungin luontoa. Sen on sanottu olevan paras mahdollinen nykyoloissa, sitä puolustetaan, koska muiden vaihtoehtojen sanotaan olevan huonompia. Päätöksenteon kieleksi on niin valtakunnan, kuin kunnallispolitiikankin tasolla muodostunut uhkakuvien ja vaihtoehdottomuuden visiot.
Helsingin kaupungin yleiskaavaehdotus koostuu hehtaarin pikseleistä, joille määritellään käyttötarkoitus. Olen kuvannut Keskuspuistossa viiden pikselin kokoista aluetta, joka on suunniteltu asuntorakentamiseksi. Se on todettu vähemmän merkitykselliseksi osaksi keskuspuistoa. Alue sijoittuu Hämeenlinnan väylän varteen.
Hämeenlinnan väylä muutetaan suunnitelmissa kaupunkibulevardiksi, jonka reunat olisivat tiivistä kaupunkia. Ratkaisua perustellaan mm. liikenteen päästöjen vähenemisellä, uusien asuntojen tarpeella sekä tiiviin kaupunkirakentamisen ekologisuudella. Kaikki perustelut ovat ontuvia.
Liikenteen ohjaukseen ja päästöjen vähenemiseen on olemassa hyvin monia erilaisia keinoja kuten nopeuksien rajoittaminen ja tietullit. Metsän hävittäminen päästöjen vähenemisen nimissä on jo sinällään absurdi ajatus: metsään sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään ja hiilinieluna toimiminen lakkaa. Asuntoja on uudessa yleiskaavassa kaavoitettu runsaasti yli suurimpienkin kasvuennusteiden. On selvää, että rakennuttajat poimivat alueista ensin arvokkaimmat ja houkuttelevimmat. Samat alueet, jotka virkistyskäytössäkin olisivat suosituimmat. Olettamukselle tiiviin kaupunkirakentamisen ekologisuudesta ei nykytutkimuksen mukaan ole päteviä todisteita.
Asuntojen rakentamista on perusteltu myös sillä, että ne toimisivat meluvalleina ja hiljentäisivät näin puiston sisäosia. Se kuulostaa karmaisevalta. Melun torjumiseen on olemassa meluesteitä eikä asuminenkaan liikennemelun ytimessä ole mielekästä. Rakentamisen puolustajat näkevät myös hyvänä, että asuntojen myötä puistoon saadaan lisää käyttäjiä. Keskuspuistossa käy nyt jo vuosittain enemmän ihmisiä kuin kaikissa maamme kansallispuistoissa yhteensä. Suuri suosio ei ole vain ilo, se on myös suuri rasite luonnolle. Pienennetty keskuspuisto suuremmalla kävijämäärällä on mahdoton ajatus.
Keskuspuistossa elää yli 70 uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi luokiteltua lajia. Alueen säilyttäminen yhtenäisenä on siksikin ensiarvoisen tärkeää. Keskuspuistoa uhkaa kaavassa myös raitiotieverkosto ja asfaltoitu pyörätie verkosto, jotka pilkkovat metsää entisestään.
Pirstaloituneena ja kuluneena se ei ole enää kaupunkilaisten rakastama metsä. Toteutuessaan kaava tuhoaisi yli sata vuotta sitten perustetun keskuspuiston.