Yhä suurempi osa suomalaisista elää kaupungeissa. Nopea kaupungistumiskehitys näkyy erityisen voimakkaana pääkaupunkiseudulla. Samalla ihmisten kosketus alkuperäiseen metsäluontoon jää helposti ohueksi tai katkeaa kokonaan. Tässä tilanteessa kaupunkimetsien merkitys ihmisten metsäsuhteen ylläpitäjänä tai kehittäjänä korostuu.
Usein ajatellaan että kaupunkimetsät ovat jonkinlaisia joutomaita, eivät oikeita metsiä. Todellisuudessa Helsingin kaupunkimetsät ovat parhaimmillaan yhtä hienoja kuin Etelä-Suomen parhaat aarniometsät. Nekin kaupunkimetsät jotka ovat vielä varsin ihmisvaikutuksen alaisia, ovat nopeasti palautumassa kohti luonnontilaa. Metsät ovat myös lajistoltaan hyvin monimuotoisia, eivät pelkkiä metsäkulisseja. Helsingin kaupunkimetsät tarjoavat suurelle määrälle ihmisiä oivan mahdollisuuden tutustua suomalaiseen alkuperäiseen metsäluontoon. Ei siis ole välttämätöntä matkustaa kauas syrjäisiin paikkoihin voidakseen kokea aidon metsän.
Jotta Helsingin metsien muodostama ainutlaatuinen luontokokonaisuus säilyisi, on se pidettävä mahdollisimman yhtenäisenä. Tämä johtuu siitä että erilaiset rakennetun maan aiheuttamat reunavaikutukset ulottuvat pitkälle metsän sisälle. Metsäalueiden vähenemisellä ja pirstomisella onkin aina suurempi vaikutus metsä ekosysteemiin, kuin mitä voisi päätellä metsäpinta-alan vähenemisen perusteella. Erityisen tärkeää vaalia metsäaluekeskittymien välisiä ekologisia yhteyksiä, joita pitkin eliöt pääsevät liikkumaan paikasta toiseen. Kaikkein tärkeintä on siis vaalia kaupunkimetsien muodostamaa ekologista kokonaisuutta. Sitä ei tulisi millään tavoin heikentää.
Timo Kuuluvainen
Metsäekologian dosentti
Helsingin yliopisto